Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kaksi projektia, yksi maailma ja yksi kirjoittaja

Uusimmat tekstit

Jäähy kirjoittamisesta

Aika on taas vierähtäny niin nopeasti, että onkin sopiva hetki päivittää tännekin mitä kuuluu! Viimeisin päivitys oli siltä ajalta, kun sain Nemesiksen luettua läpi. Siitähän lähettiinkin sitten vauhdilla kohti suurempia editointeja. Onneksi mulla on mun oma takapiru, joka lahjoitti ihan uuden vihkon seuraavia editointisuunnitelmia varten. Nykyinen muistivihko alkaa olla melko täynnä ja siihen pitäisi mahtua vielä Nemesiksen esiosan suunnitelmat. Mutta sitten niihin jännempiin uutisiin!  En tiedä kelle tää nyt on enää yllätys, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, että Nemesis lähti tämän kuun alussa esilukijoiden hellään huomaan! Siis ai että miten jännittävää! Oon saanut jo yhden kokonaisen palautteen ja sekä palautteen viidestä ensimmäisestä luvusta. Eli vielä on odotettava loppuja kommentteja, mutta siitä huolimatta en ole voinut olla täysin rentona. Olen koettanut jo miettiä mitä korjauksia Nemesis tulee tulevaisuudessa vielä tarvitsemaan ja aivosolut on kyllä saanu kovaa kyytiä sen vu

Puolet mun elämästä

  Pitkästä aikaa tännekin päivitystä, jee! Näiden parin kuukauden hiljaiselon aikana on eräs romaanikäsikirjoitus edistynyt oikein hyvää vauhtia! Paperipinkka sai itseensä enemmän tai vähemmän merkintöjä ja kävin sen läpi itselle nopeassa tahdissa. Päälle viikko siinä meni, kun olin lukenut viimeistä lausetta myöten Nemesiksen. Vielä olo on aika innostunut siitä, että pääsen taas naputtelemaan näppäimistöä ja tekemään Nemesiksestä entistä paremman mitä ensimmäiden vedos on.  Luettuani Nemesiksen ensimmäisen vedoksen ei mennyt kauaa, kun suunnitteluvihko alkoi täyttyä pienistä ja isommistakin muutoksista.  Tiedän jo nyt, että Nemesis tulee kyllä saamaan heti enemmän sivuja, mutta kyllä sieltä tekstiä on tullut myös yliviivattua poiskin. Asiat muuttuu koko ajan ja plotti senkun syvenee. Hahmoja on tullut pari kappaletta taas lisää. Välillä mä mietin, että mihin olen taas itseni oikein laittanut, kun en voi hillitä näiden hahmojen liittämistä enemmän tai vähemmän tarinan hahmoihin ja juon

Vuosi ja 7 kuukautta

Hei, lukija! Vietin pari viikkoa aikalailla eristyksissä omasta koneesta. Pääsin vaihtamaan maisemaa edes hetkeksi varsinkin nyt, kun Nemesiksen ensimmäinen vedos on valmis.  Pääsin luonnonrauhaan, kauemmas keskustan autojen äänistä. Tuntui hyvältä käydä mökillä saunomassa ja heittää talviturkki lampeen, jota en uskonut kaivanneeni niin paljon, mitä oikeasti olin. Vesi oli lämmintä, mutta silti viileää, jotta se virkisti sekä kehoa, että ajatuksia tulevasta. Vaikka elämä muuten on aika sekaisin jälleen kerran, kirjoittaminen ja tarinoiden luominen on se eliksiiri, jolla jaksan taas kohdata uuden päivän . En oo tainnu vieläkään sisäistää sitä kunnolla, että edittihommat on edessäpäin! Tää on eka kerta, kun rupean editoimaan tarinaa, jonka olen saanut loppuun asti. Ekaan vedokseen sain 220 leiskaa, joten saa nähdä miten tuon lukeman käy editoinnin aikana. Kasvaako se vai pieneneekö? Nemesiksen ensimmäistä vedosta kirjoitin vuoden ja 7 kuukautta.  Uskomaton aika on kulunut tämän tarinan p

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma

Hei kaikki lukijat! Osallistuin toukokuun viikolla 20 Instagramin puolella Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma an ja halusin nyt jakaa tänne tunnelmiani tästä kyseisestä tapahtumasta. Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma oli kahden sisaruksen järjestämä tapahtuma, joka pidettiin Instagramin ja Facebookin välillä 11.-14.5.2020.  Tapahtuman ideana oli saada kirjoittajia yhteen ja kukin kirjoittaja saisi esitellä live-lähetyksissä oman käsikirjoituksensa ja kertoa kirjoitusharrastuksestaan. Myös kirjailijoita ja kustantamoita oli saatu mukaan kertomaan kirjoittamisesta ja antamaan vinkkejä! Jännitti suunnattomasti ensinnäkin jo osallistua kyseiseen tapahtumaan, mutta kun ajattelin sitä käsikirjoitukseni näkökulmasta, näin sen mahdollisuutena saada moni muukin kiinnostumaan Nemesiksestä tarinana. Kun sain viestin päivämäärästä jona pitäisin oman IG-liveni, vatsassani kupli. Pääsisin viimein "huutamaan" Nemesiksestä hieman tarkemmin verrattuna siihen mitä olen tähän men

Kämpästäkö löytyi sopiva paikka kirjoittamiseen?

Hei kaikki lukijat! Kuten varmaan moni muu, niin minäkin olen asettautunut tiiviisti kotioloihin sen sijaan, että kävisin enää kahvilassa kirjoittamassa (myönnän toki sen, että on kauhea ikävä Coffaria!!) tai kaupungilla käymässä, ellei ole pakko. Mediassa on uutisoitu paljon siitä, mitä kotona voi tehdä, nyt kun kaikki seisoo ja on kerrankin aikaa. Minä olen mm. istunut nojatuolissa kone edessäni, seikkaillut aina silloin tällöin olohuone-keittiö-vessa-väliä ja eikun takaisin nojatuoliin istumaan. Switch on saanut myös todella suurta huomiota sekä joinakin päivinä saan itseni myös lukemaan hyllystäni löytyviä kirjoja, joita en ole vielä lukenut. Todistusaineistoa kys. nojatuolista ja uudesta "työpisteestäni" ← Ai miten kirjoittaminen sitten sujuu? Sanotaan näin, että yritän parhaani saada Nemesiksen tiedoston auki ja näpytellä sitä näppäimistöä tehden tarinasta vieläkin kokonaisemman. Tästä huolimatta voi sanoa, että Nemesis etenee hiljalleen! Maaliskuu yllät

Nuhaa ja Coffee Housen tunnelmaa

Kun täällä Itä-Suomessa sataa lumen sijasta välillä vettä, minä vietän aikaani Coffarin tutuissa nurkissa, juoden kauramaitoon tehtyä lattea ja kirjoitan. Alkuvuosi on ollut Nemesiksen edistymisen kohdalla todella hyvä! Olen saanut paljon aikaiseksi kaikkina mahdollisina vapaapäivinäni, kun olen vain päättänyt lähteä jälleen kahvilaan kirjoittamaan. Voin ihan avoimesti todeta, että Coffarin tunnelmassa on sitä jotain, joka saa minut vain työstämään tätä käsikirjoitusta eteenpäin. Nimittäin kotona kirjoittaminen ei ota enää onnistuakseen! Kahvilassa pystyn keskittymään täysillä siihen mitä kirjoitan, kun ei ole mitään muita ärsykkeitä läsnä. Nettikin on pois päältä aina kahvilassa ollessani ja musiikkia saan kuunneltua mukana kulkevasta tabletistani. (Ai kauhee, ku tuntuu siltä, että toistelen tätä samaa asiaa koko ajan, mutta tää asia on mulle vieläkin niin yllätyksellinen!) Rakastan taustakuvaani. Voisin tuijottaa tuota poikaa ikuisesti.  Mokoma rakastettava paskiainen.