Kirjoittaja sanojen takana

Nyt, kun on tullut hieman kertoiltua taustoja itsestäni näin alkuun, niin on kai hyvä jatkaa tästä sitten eteenpäin kirjoittamisen tiellä. Olen saanut nyt lähipäivinä suunnattomasti ihmetellä sitä, miten ihmiset yllättyvät siitä, kun kerron heille kirjoittavani ja lukevani paljon. En ole ehkä musikaalisesti tai liikunnallisesti lahjakas, enkä osaa piirtää, mutta kirjoittaminen sujuu kuin tanssi. Tästä tiedosta pari uutta tuttavuutta yllättyi ja kehuivat kovin minua. Hämmennyksen saattoi nähdä hetken naamastani, ennen kuin se muuttui ujoksi hymyksi. Pyrin tosin aina sanomaan tai huomauttamaan, että mitään en ole vielä julkaissut, mutta suurena haaveena se silti on elämässäni, että uskaltaisi ottaa sen askeleen. Nyt, kun työssäoppiminenkin on menossa parhaillaan, ei ole ollut oikein jaksamusta rustailla mitään suurempaa tekstiä. Inspiraatio on ollut hukassa ja väsymys on vienyt myös mehuja. Tästä huolimatta, olen saanut kuitenkin hahmosuunnittelua aikaan. Hahmosuunnittelu on siin

Niin, mistäpä sitä inspiraatiota tulee vetäistyä? Minun kohdallani inspiraation tuleminen riippuu päivästä. Välillä se voi iskeä tuosta noin vaan sormia napsauttamalla ja välillä taas se voi olla niin tiukassa, että on parempi vain olla tekemättä mitään. Ja uskoisin, että tämä on myös tuttua muillekin kirjoittajille! Inspiraation iskuun voi riittää kuva, sana tai pelkkä musiikin melodia ja heti on valmiina uppoutumaan tarinan sisään ja silloin näppäimistö vasta sauhuaakin. Usein minulla toimii hyvänä inspiraationa musiikki. Jos kirjoittaessa on jännä kohta kirjoitettavana silloin kaipaa myös jännittävää musiikkia taustalle soimaan jne. Se luo heti hyvän tunnelman kirjoittamiselle. Nyt, kun olen suunnitellut jo pari päivää uutta mahdollista kirjoitusprojektia, on tullut kuunneltua paljon kelttiläistä musiikkia. Tunnin tai parin kestäviä videoita tulee kuunneltua niin innokkaasti, etten välillä meinaa edes huomata, että video loppui. Tai sitten se johtuu siitä, että on niin sisällä

TÄHÄNKÖ ON TULTU? Kaikkien näiden vuosien jälkeen tähän on todellakin tultu. Oma blogi, johon kirjoitan siitä mitä eniten rakastan. Kirjoittamisesta, siitä miten erilaiset maailmat tulee luotua eloon käyttäen vain omaa mielikuvitustaan. Kirjoittaen olen luonut niin erilaisia maailmoja omine hahmokaarteineen, että ihan ihmettelen miten itse pysyy tässä enää perässä. Onneksi muistivihkot on keksitty ja parin vuoden aikana niitähän on kertynytkin. Viides tällä hetkellä täytössä. Mites niinä huonoina päivinä sitten? Kirjoittamisen takkuileminen on minulle yleistä. Inspiraation täytteisiä päiviä tulee ja menee niin nopeasti, että hyvä jos kerkeää edes tajuta. Tosin muukin elämä vie välillä voiton, jolloin kirjoittaminen jää, mutta aina sen ääreen on ihana palata. Olen myös takkuillut tarinoideni julkaisujen kanssa. Siitä uskaltaako sitä koskaan lähettää moista määrää tekstiä jollekin arvioitavaksi ja sitten jännittää toteutuuko unelma vai murskataanko se siinä pienessä hetkessä. E