Siirry pääsisältöön

Mitä hittoa nyt taas taek?

Kesäloma on viimein minullakin alkanut!
Ensimmäinen vuosi opintojen parissa onkin vaatinut veronsa, mutta selvisin hengissä jokaisesta jaksosta ja sain hyvät numerot. Tuli myös pyöräytettyä matka Lahteen, kävin kesän parhaassa ja odotetussa tapahtumassa Desuconissa.

Takaisin asiaan. Varmaan saitte jo ihmetellä tätä otsikkoa. Noh siihen on syynsä.
Olen kaivanut itselleni taas sellaista kuoppaa kirjoittamisen kanssa, että voi voi minua. (Voitte mielessänne liittää tähän facepalm kuvan)

Olen suunnitellut uutta tarinaa. Älkää innostuko liikaa, tästä ei ehkä tule semmoista projektia, minkä koettaisin saada kovien kansien väliin kuten Meripihkaa ja Hukkaperimää.
Tarina ei ole millään tasolla vielä valmis kirjoitettavaksi. On niin paljon aukkoja, kun ei tarinan juontakaan ole vielä tullut suunniteltua, mutta hiljalleen se siitä kehittyy. Olen kerinnyt nauttia tästä pienestä suunnittelusta. Hahmoja on alkanut muodostua, mutta en halua hirveästi hihkua tästä vielä (ja höpö höpö tuun kuitenkin huutamaan tästä ideasta niin että kerkeätte kyllästyä) Kaiken tämän lisäksi olen miettinyt tarinan käsittelevän jälleen BL -aihetta. Joten taas yksi syy miksi tämän suunnittelu houkuttaa niin suuresti.

Tuntuu pahalta, kun uusia tarinoita vain pursuaisi, mutta pitäisi saada ne kaksi projektia edistymään, jotka juuri haluaisi kovien kansien väliin ja muiden luettavaksi. Silti en voi estellä itseäni, jos haluan laittaa ideoita ylös. Vain tällä tavalla saan myös mahdollisen inspiraation muihinkin kirjoitusprojekteihin. Olen jumittanutkin hyvin kauan Meripihkan kanssa.
Onneksi kouluhommien lähdettyä, olen saanut aikaiseksi suunnitella ja kirjoittaa.

On myös Hukkaperimä saanut jatkoa hiljalleen heti, kun vain pääsin ansaitulle kesälomalle. Eli konettakin on tullut käytettyä.
Valitettavasti olen ollut paljon kipeänä, mikä on estänyt minua kirjoittamasta. Heikon olon kanssa on ollut vaikea keskittyä tarinoiden kuvioihin.

Uusia tarinoita on myös luettavaksi hamstrattu. Uusimpana tulokkaana hyllyyni ilmaantui Sini Helmisen Väkiveriset 1. Lukeminen vielä kesken, mutta eiköhän tämä odotukset täytä. Sen verran pitkään sivelin tätä kirjaa kirjakaupan hyllyssä, kunnes päätin viimein ottaa sen mukaani.
Kuva © T A E K
Kiitos, jos vilkaisit. Nähdään seuraavalla sivulla!

Terkuin,
Kirjoittajasielu T A E K

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nemesiksen ensimmäiset hahmoluonnokset!

Olen onneni kukkuloilla, koska mulla on niin ihania ystäviä ja rakkaita! Otin nimittäin vastaan ensimmäiset hahmoluonnokset osasta Nemesiksen hahmoista! Kuvissa on siis Caelum, Rivae ja Daato (ei ollenkaan mun lempparipojat koko tarinasta köh*). Kaikkien hahmojen piirtämisestä suuri kiitos ja kunnioitus menee mun rakkaimmalle @Dartzu lle! ❤ Tällaiset ihanat "fanitaiteet" saa todellakin pitämään riman korkealla kirjoittamisen suhteen! Kertokaa toki mitä mieltä olette näistä kavereista. Jään innolla odottamaan. Kiitos, jos vilkaisit. Nähdään seuraavalla sivulla! Terkuin, Kirjoittajasielu T A E K

Jäähy kirjoittamisesta

Aika on taas vierähtäny niin nopeasti, että onkin sopiva hetki päivittää tännekin mitä kuuluu! Viimeisin päivitys oli siltä ajalta, kun sain Nemesiksen luettua läpi. Siitähän lähettiinkin sitten vauhdilla kohti suurempia editointeja. Onneksi mulla on mun oma takapiru, joka lahjoitti ihan uuden vihkon seuraavia editointisuunnitelmia varten. Nykyinen muistivihko alkaa olla melko täynnä ja siihen pitäisi mahtua vielä Nemesiksen esiosan suunnitelmat. Mutta sitten niihin jännempiin uutisiin!  En tiedä kelle tää nyt on enää yllätys, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, että Nemesis lähti tämän kuun alussa esilukijoiden hellään huomaan! Siis ai että miten jännittävää! Oon saanut jo yhden kokonaisen palautteen ja sekä palautteen viidestä ensimmäisestä luvusta. Eli vielä on odotettava loppuja kommentteja, mutta siitä huolimatta en ole voinut olla täysin rentona. Olen koettanut jo miettiä mitä korjauksia Nemesis tulee tulevaisuudessa vielä tarvitsemaan ja aivosolut on kyllä saanu kovaa kyytiä sen vu

Kaksi projektia, yksi maailma ja yksi kirjoittaja

Joulukuu tuli nopeammin, ku osasin taaskaan odottaa. Lunta ei näy, mutta kylmä on. Kohta tää vuosi onkin sit paketissa! Joulukuu yllätti myös sillä, että sain viimein itseni aloittamaan Untoldin kirjoittamisen! On tuntunut nostalgiselta kuin palata kirjoittamaan Nemesistä, mutta vain kauan ennen sen käsikirjoituksen tapahtumia. Onhan kyseessä sen käsikirjoituksen esiosa. Hahmot eroaa Nemesiksestä, mutta siitä huolimatta oon ihan hypeissä. Tosin kirjoittaminen on vaatinut kahvin sijasta tällä kertaa kokista - toivottavasti tästä ei kehity mitään addiktiota, pitäkää tekin sormet ristissä ettei niin tapahdu! Tuntuu myös oudolta kirjoittaa pitkästä aikaa valkeille sivuille, totuin kirjottamaan mustille Nemesiksen kanssa. Untoldin lisäksi olen saanut viimein kaikkien esilukijoiden palautteet Nemesiksestä ja tunnen tästä niin montaa tunnetta samaan aikaan. Oon ollu iloinen, surullinen, ahdistunut ja sit inspiroitunut. Niin paljon tunteita herätti varsinkin viimeinen palaute, joka oli 3 sivua