Kirjoittaja sanojen takana

Tämän blogitekstin aiheena halusin raottaa teille lukijoille, mistä kaikki oikein lähti liikenteeseen kirjoittamisen kannalta. 12-vuotiaana pikkutyttönä kirjoitin paperille eläintarinoita. Johtui varmaan siitä, että silloin lempikirjasarjani oli Thomas Brezinan, Seitsemän tassua ja Penny -kirjat. Kirjoitin mm. eräästä kissasta, joka eksyi omistajastaan ja löysi yöpaikan jonkun vanhan mummon mökistä, jossa asusteli vaikka kuinka monta muutakin eläintä. Onneksi kissa löysi lopulta kotiin, jollakin ihmeen konstilla. Tämän tarinan kirjoitin uudelleen ulkomuistista 15-vuotiaana. Valitettavasti hukkasin vihkon, johon sen kirjoitin, eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Myös ensimmäinen versio tarinasta vihkoineen on kadonnut. Varhaiset 16-vuotiaan tuotokset Tässä ikävaiheessa kirjoitin paljon novelleja, jotka käsittelivät ikäisiäni teinejä. Otin hyvin paljon vaikutteita tarinoihini teinileffoista, sarjoista ja musiikista. Loin romanttisia tarinoita päähenkilön ympärille, enkä sil

Kuva © T A E K Miten päästään ideasta pikkuhiljaa suunnitelmaksi ja siitä toteutettavaksi. Itselläni ei ole vielä kokemusta tarinan toteuttamisesta kirjaksi asti, mutta ehkä minäkin vielä pääsen tähän tavoitteeseen joku päivä. Joten nyt voin vain kertoa, miten minä pääsen pienestä ideasta toteuttamaan puhtaaksi kirjoittamista tarinan omaan viralliseen tekstitiedostoon. Rakastan sitä miten kirjoitan ideoita ylös itselleni. Sitä miten hahmot ovat ensin nimeltään vain joitain mistä piirteestä muistan heidät. Olen käyttänyt muun muassa tällaisia nimiä ideoidessani; tupakkaäijä, pisamaäijä, pesäpallomailamuija, arpinaama jne. Onneksi oikeat nimet saatuaan nämä unohtuvat ja luonteen piirteet siirtyvät muualle muistiin. Nyt kun itse olen elänyt viikon tuskaillen nimiä uuden projektin hahmoille, voin sanoa, että tämä jos mikä on tuskaista luomisprosessissa! Hahmot tarvitsevat täydelliset nimet, jotka ovat kuin piste i:n päälle heidän olemuksessaan. Valitettavasti täydellisyys tarvit

Roolipelaamista on tullut harrastettua nyt paljonkin. Onneksi inspiraatiota pukkaa edes jotenkin kirjoituksen kannalta. Muistutan itseäni, että se on hyvä juttu vaikka välillä keskitynkin enemmän kirjoittamaan roolipelejä, koska silti edistyn kirjoittamisen kanssa ja jatkan sen kehittämistä, ehkä jopa tietämättäni. Siitä huolimatta tunnen välillä huonoa omatuntoa, koska en keskity niihin projekteihin, jotka joskus päädyn ehkä lähettämään kustantajalle. Anyway saimme roolipelikaverini kanssa kasaan hurjan määrän tekstiä juhannuksena ja tulihan sitä tekstiä tykitettyäkin putkeen 6 kokonaista päivää! Uusi ennätyksemme. Kaikki se draaman kirjoittaminen voitti kyllä täysin mökkeilyn! Pari vuotta taaksepäin muistan, miten kesällä aloitimme kirjoittamaan aamupäivällä ja valvoimme aamuviiteen asti vain roolipeliä kirjoittaen. Se oli huikeaa, eikä kaduta vieläkään se valvominen. Silloinkin tekstiä tuli kiitettävä määrä kasaan. Unirytmi on saatu jo nytkin perseelleen, jos saa suoraan sanoa