Siirry pääsisältöön

Syysloman rentous, lukeminen ja Ruska


Luin tai pikemminkin vaan ahmin Ruskan kahdessa päivässä ja kuinka vuodatinkaan taas kyyneliäni myöhään illalla, ihan vaan sen vuoksi, että olen jälleen tutustunut uskomattomaan kirjatrilogiaan ja sen ihaniin hahmoihin, jotka kuin ottaa lukemisen aikana omikseen.

Elina Pitkäkangas on aivan mahtava kirjailija. Lukiessani Ruskaa jaksoin aina hämmästyä siitä, miten hän onkaan kirjoittanut tarinansa näin sujuvaksi ja luontevaksi. Kohtaukset pyörivät päässä kuin elokuva mitä pidemmälle vaan kirjassa mennään tapahtumien kanssa. Välillä unohdin jopa hengittää.

En aio juonipaljastuksia kertoa, koska haluan, että jokainen kokee jokaisen sanan aivan itse omassa päässään niin kuin minä tein. Karttelin viimeiseen asti Ruskan kirja-arvosteluja mitä oli joiltakin kirjabloggareilta jo kerennyt tulla.

Voin vain sanoa muutaman sanan, jotka yhdistävät koko oman henkilökohtaisen kokemukseni tästä kirjasta.

"Ei voi olla totta."

Kunhan sain teetä ja rauhoituin ensireaktiostani luettuani koko kirjan, pyyhin kyyneleeni ja jäin miettimään tapahtumia. En jotenkin osannut rauhoittua.


Tätä tapahtuu minulle usein, kun luen jonkun kirjasarjan loppuun. Itku tulee aina. Sitä en voi kieltää enkä estää. Varoitin jopa kämppistäni, että kunhan saan tämän luetuksi ensin minä itken, sitten minä hieman huudan ja sitten itkunauran. Noin se ainakin suurimmaksi osaksi menikin sitten... Jälleen.

Olen iloinen siitä miten tämä tarina päättyi ja mitä hahmot oikein kokivat näiden kaikkien kolmen upean kirjan aikana.

Kun sain jälleen luettua oikein kunnolla muistin miksi luen ja miksi ensinnäkin kirjoitan. Koska rakastan sitä niin suunnattomasti!

Syyslomani on ihan juuri ohi ja on palattava jälleen opintojen pariin, mutta nämä kaksi viikonlopun päivää ovat olleet huikeat, kun pääsin pitkästä aikaa hyppäämään Kuurankeroon ja sen hahmojen maailmaan.

Kaipasin niin tätä tunnetta, miten vain karkaan omasta elämästäni kirjan sivuihin ja hukun edes hetkeksi niiden luomaan maailmaan. Tosin välillä unohdan hengittää.

Rakastan tätä tunnetta suunnattomasti, mutta koska koulu tulee viemään jälleen aikaani, jään jopa kaipaamaan vapaapäiviä, näitä kahta päivää jolloin ahmaisin Ruskan. Enkö vain voisi jäädä kotiin lämpimien peittojen alle ja vain lukea, lukea ja inspiroitua omiin tarinoihini siinä sivussa?




Palaan myös hieman omiin aiheisiini tässä vielä;

Syyslomani aikana olen onneksi pitänyt lupaukseni siitä, että rentoudun ja kirjoitan. Nemesis on edistynyt suunnitelmallisesti ja en vain malta odottaa, että pääsen tämänkin projektin kimppuun, vaikka niitä onkin jo kaksi muutakin meneillään. Ehkä tämä vielä joskus helpottaa ja osaan keskittyä vain yhteen kerrallaan.
Tosin onneksi tarinat ovat niin erilaisia, että välillä on ihan hyvä pallotella niiden välillä kirjoittaen vähän jokaista eteenpäin.

Kiitos, jos vilkaisit. Nähdään seuraavalla sivulla!

Terkuin,
Kirjoittajasielu T A E K

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nemesiksen ensimmäiset hahmoluonnokset!

Olen onneni kukkuloilla, koska mulla on niin ihania ystäviä ja rakkaita! Otin nimittäin vastaan ensimmäiset hahmoluonnokset osasta Nemesiksen hahmoista! Kuvissa on siis Caelum, Rivae ja Daato (ei ollenkaan mun lempparipojat koko tarinasta köh*). Kaikkien hahmojen piirtämisestä suuri kiitos ja kunnioitus menee mun rakkaimmalle @Dartzu lle! ❤ Tällaiset ihanat "fanitaiteet" saa todellakin pitämään riman korkealla kirjoittamisen suhteen! Kertokaa toki mitä mieltä olette näistä kavereista. Jään innolla odottamaan. Kiitos, jos vilkaisit. Nähdään seuraavalla sivulla! Terkuin, Kirjoittajasielu T A E K

Jäähy kirjoittamisesta

Aika on taas vierähtäny niin nopeasti, että onkin sopiva hetki päivittää tännekin mitä kuuluu! Viimeisin päivitys oli siltä ajalta, kun sain Nemesiksen luettua läpi. Siitähän lähettiinkin sitten vauhdilla kohti suurempia editointeja. Onneksi mulla on mun oma takapiru, joka lahjoitti ihan uuden vihkon seuraavia editointisuunnitelmia varten. Nykyinen muistivihko alkaa olla melko täynnä ja siihen pitäisi mahtua vielä Nemesiksen esiosan suunnitelmat. Mutta sitten niihin jännempiin uutisiin!  En tiedä kelle tää nyt on enää yllätys, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, että Nemesis lähti tämän kuun alussa esilukijoiden hellään huomaan! Siis ai että miten jännittävää! Oon saanut jo yhden kokonaisen palautteen ja sekä palautteen viidestä ensimmäisestä luvusta. Eli vielä on odotettava loppuja kommentteja, mutta siitä huolimatta en ole voinut olla täysin rentona. Olen koettanut jo miettiä mitä korjauksia Nemesis tulee tulevaisuudessa vielä tarvitsemaan ja aivosolut on kyllä saanu kovaa kyytiä sen vu

Kaksi projektia, yksi maailma ja yksi kirjoittaja

Joulukuu tuli nopeammin, ku osasin taaskaan odottaa. Lunta ei näy, mutta kylmä on. Kohta tää vuosi onkin sit paketissa! Joulukuu yllätti myös sillä, että sain viimein itseni aloittamaan Untoldin kirjoittamisen! On tuntunut nostalgiselta kuin palata kirjoittamaan Nemesistä, mutta vain kauan ennen sen käsikirjoituksen tapahtumia. Onhan kyseessä sen käsikirjoituksen esiosa. Hahmot eroaa Nemesiksestä, mutta siitä huolimatta oon ihan hypeissä. Tosin kirjoittaminen on vaatinut kahvin sijasta tällä kertaa kokista - toivottavasti tästä ei kehity mitään addiktiota, pitäkää tekin sormet ristissä ettei niin tapahdu! Tuntuu myös oudolta kirjoittaa pitkästä aikaa valkeille sivuille, totuin kirjottamaan mustille Nemesiksen kanssa. Untoldin lisäksi olen saanut viimein kaikkien esilukijoiden palautteet Nemesiksestä ja tunnen tästä niin montaa tunnetta samaan aikaan. Oon ollu iloinen, surullinen, ahdistunut ja sit inspiroitunut. Niin paljon tunteita herätti varsinkin viimeinen palaute, joka oli 3 sivua