Kirjoittaja sanojen takana

Huh, pientä päivitystä työpöydän ääreltä! Näppäimistöä tuli hakattua useampaankin otteeseen toukokuun aikana ja Nemesis sai hyvin edistystä sanamäärällisesti tasaisin lukemin 5900 sanaa! Olen myös liittynyt Instagramin puolella yhteen kirjoittaijien ryhmään ja olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin sitä kautta. Joten näillä näkymin elämässä menee hyvin. Kokeilin jotain uuttakin kesäkuun kunniaksi. Jossain vanhemmassa postauksessa puhuin siitä, miten hienoa olisi osata kirjoittaa muuallakin kuin kotona sen oman työpöydän ääressä... NOH. Kuvasta kiitokset Hepelle, jonka kanssa rakastan aina pitää brainstormausreissuja kahviloissa! ❤ P.S. Se kone missä on tarroja animepojista ei sit oo mun KÖH KÖH Kävin siis Hepen kanssa nettikahvilassa ja koneet lähti kummallakin mukaan! Juhlistimme myös kylmillä kahveilla Nemesiksen huikeaa edistymistä. Kirjoitimme siellä kummatkin omia projektejamme ja kokemuksena tämä oli aivan ihana! En tiedä miten onnistuisi yksin, mutta oli mukav

Hei kaikki ja hyvää kesän alkua! Tässä postauksessa halusin palata niin sanotuille ernuvuosilleni, eli kertoa siitä miten anime ja manga ovat tulleet niin suureksi osaksi elämääni. Ylhäällä:  Näitä kys. sarjoja lueskelin silloin, kun olin 10-15-vuotias. Alhaalla: Sain hyvän kirppislootin 2016 kesällä. Fruits Basket on ollut yksi ihanimmista sarjoista, joihin olen päässyt tutustumaan! Kaikki alkoi ala-asteelta (hoho, olipas hyvä aloitus), jolloin aloin kerätä mangaa ja pidimme kavereiden kanssa pieniä iltoja, joilloin vaan piirrettiin animehahmoja. Tuolloin luin perus teinien rakkaustarinoita kaikkine draamoineen. Yläasteella mangan lukeminen alkoi hiipua, mutta animea tuli edelleen katsottua ainakin jonkun verran. Ja voin jo nyt kertoa, että anime on aina ollu jotenkin lähempänä mun sydäntä. Toki tykkään lukea edelleen mangaa, mutta se liikkuva kuva viehättää silti enemmän! Rakastan mangassa sekä animessa kaikkia niitä erikoisimpiakin juonenkäänteitä, erilaisia ha