Hei, lukija!
Vietin pari viikkoa aikalailla eristyksissä omasta koneesta. Pääsin vaihtamaan maisemaa edes hetkeksi varsinkin nyt, kun Nemesiksen ensimmäinen vedos on valmis.
Pääsin luonnonrauhaan, kauemmas keskustan autojen äänistä. Tuntui hyvältä käydä mökillä saunomassa ja heittää talviturkki lampeen, jota en uskonut kaivanneeni niin paljon, mitä oikeasti olin. Vesi oli lämmintä, mutta silti viileää, jotta se virkisti sekä kehoa, että ajatuksia tulevasta.
Vaikka elämä muuten on aika sekaisin jälleen kerran, kirjoittaminen ja tarinoiden luominen on se eliksiiri, jolla jaksan taas kohdata uuden päivän.
En oo tainnu vieläkään sisäistää sitä kunnolla, että edittihommat on edessäpäin! Tää on eka kerta, kun rupean editoimaan tarinaa, jonka olen saanut loppuun asti. Ekaan vedokseen sain 220 leiskaa, joten saa nähdä miten tuon lukeman käy editoinnin aikana. Kasvaako se vai pieneneekö?
Nemesiksen ensimmäistä vedosta kirjoitin vuoden ja 7 kuukautta.
Uskomaton aika on kulunut tämän tarinan parissa, vaikka työ ei olekaan vielä täysin valmis.
Pitäisi saada itseni lukemaan koko tarina kokonaisuudessaan. Kauhistelen jo nyt sitä, mitä kaikkea sinne alkuun onkaan tullut yli vuosi sitten kirjoitettua. Send help.
Otin lomaa kirjoittamisesta lähes 2 viikkoa, mutta eniten ihmettelin, ettei lomani aikana suunnitteluvihko saanut oikein mitään itseensä. Ajatus ei kulkenut sillälailla mitä aloin jo kaivata lomani viimeisinä päivinä. Oli ihana palata viimein kotiin ja koneen ääreen takaisin.
Kunhan olen saanut Nemesistä editoitua, olen toivon mukaan silloin valmis antamaan tämän tarinan luettavaksi esilukijoille. Tämäkin vaihe jännittää jo nyt suunnattomasti! Nemesistä on alusta asti lukenut vain kaksi ihmistä tähän mennessä.
Elän jänniä aikoja kirjoittamisen parissa. Koetan saada tännekin päiviteltyä usein edistystäni.
Siihen asti hyvää kesää kaikille! Nautitaan lämpimistä päivistä!❤
Kiitos, jos vilkaisit. Nähdään seuraavalla sivulla!
Terkuin,
Kirjoittajasielu T A E K
Kommentit
Lähetä kommentti